Pages

8/27/2014

Instaweeks - 33 & 34



1. Viimeisiä päiviä töissä ennen kolmen viikon kesälomaa. Nyt olenkin käyttänyt lomista jo kaksi viikkoa ja koulu alkaa viikon päästä. Pientä panikointia ja syysmasennusta ilmassa..
2. Lauantaina oltiin viettämässä porukalla E:n läksiäisiä Hämeenpuistossa. Jouluun asti Tampereen Sankareista puuttuu yksi jäsen, toivottavasti pärjätään kahden sankarin voimin!




3. Toinen kerta tänä kesänä Särkänniemessä. Tälläkin kertaa jätin käymättä ne kolme pyörivintä laitetta. Vähän nössöä varmasti jonkun mielestä, mutta parempi voida hyvin kun oksennella pitkin huvipuistoa. Pakko myöntää, että kesäkuussa Särkänniemessä oli kivempaa kuin nyt. Ilma oli ensimmäisellä reissulla aurinkoinen, lämmin ja seura oli hmm.. No sanotaan, että viihdyin paremmin.
4. Loma alkoi tavallaan hyvin, mutta heti maanantaina tuli sellainen takaisku, että pakkasin auton ja pakenin iskän luokse Lahteen. Sain hyvin omaa aikaa ja rauhaa ajatella asioita. Haavojen parantumista edisti hyvä huolenpito ja ruoka.





5. Ajelin Lahteen Hollolan kautta ja vanhan amikseni ohi. Huh, tuli kyllä nostagliset fiilikset kun katselin koulua ja sen vieressä asuntolaa. Tuolla opiskelin opiskelin yksilöllisen pukeutumisen artesaaniksi ja valmistuin viisi vuotta sitten. Miten aika voikaan kulua näin nopeasti? Paljon on tapahtunut viiden vuoden aikana, mutta silti tuntuu etten ole edennyt elämässä pitkällekään.
6. Pidennetty viikonloppu Lahdessa sai karmean käänteen perjantaina kun migreenikohtaus pakotti tiputukseen. Tottakai juuri silloin kun jätän lääkkeet kotiin niin se iskee ja kovaa. Mulla ei ole ollut migreeniä varmaan kahteen vuoteen ja nyt se tulee? Syytän maanantaina saatua järkytystä tästä. Olin koko viikon ollut surullinen, ahdistunut ja jännittynyt, joka sitten laukaisi tämän. Sain hyvää ja nopeaa hoitoa keskussairaalassa, kiitokset siitä!




7. Hymy palasi odotettua nopeammin, kun sain kutsun ajelulle. Olin toki valtavan innoissani, koska se oli mulle ensimmäinen kerta moottoripyörän kyydissä. Nyt istun kyydissä jo kuin vanha tekijä ja kova hinku olisi opetella itsekin ajamaan! Hyvä kuski niin ei pelottanut kyydissä, vaikka saatoin muutaman kerran iskeä kynnet kylkeen..
8. Kenties tuleva hurjastelija ja tietysti viimeisen päälle tyylikkäänä kyydissä. Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upeaa kyytiä ja seuraa.

8/25/2014

Travelling again, destination Sicily!

Pic; www.weheartit.com

Taas on lennot varattuna ja syyskuussa lähdetään perheen voimin Sisiliaan mummolaan! Oon super innoissani ja oon eilisestä saakka pomppinut pitkin kämpän seiniä. Varasin lennot rantapallon äkkilähtöjen kautta ehkä naurettavan halpaan hintaan! Olen jo vuosia suunnitellut matkaa mummolaan ja nyt se vihdoin toteutuu. Laukun raahasin jo varastosta vaikka reissuun on vielä kuukauden päivät! Tällä kertaa ei tarvitse sen suurempia valmisteluita tehdä, koska viime reissun jäljiltä on kaikki valmiina.

Viime kerrasta on vierähtänyt jo viisi vuotta ja tällä kertaa matka tulee olemaan erilaisempi kuin koskaan ennen. Vähän jännittää lähteä, sillä perhe on yhdellä pienentynyt viime kerrasta. Äiti oli reissuilla aina tuki ja turva, se rauhoittava osapuoli kun kaikki muut vauhkoavat ruokapöydän ympärillä. Iltaisin istuttiin parvekkeella nauramassa ja syömässä herkkuja. Olo on kuin palaisi kotiin, mutta samalla pelkään sitä suunnatonta ikävää. Tai sitten matkalla pääsen tasoihin menneisyyden ja menetyksen tuskan kanssa, kenties sillä on parantava vaikutus. Sen näkee sitten. Uskoisin, että tällä kertaa minä olen se rauhallisin tapaus, vaikka tätä tuskin kukaan uskoisi. Voin jo kuvitella isän ja siskon meuhkaamisen, mutta loppupeleissä minä hoidan rauhallisesti asiat järjen kanssa. Jotain hyvää on iän myötä minuunkin tarttunut, kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Siitä kiitos äidille ja loistavalle kasvatukselle.

Vähemmän aikaa blogia seuranneille tiedoksi, että olen syntynyt Sisiliassa ja elänyt vain muutamat ensimmäiset kuukauteni siellä. Lapsena käytiin siellä lähes joka kesä, mutta nyt koulujen ja töiden takia on käyty paljon harvemmin. Mulla on joku voimakas henkinen side tuohon paikkaan ja kaipaan sinne usein.


Pic; www.weheartit.com

Lento lähtee Helsinki-Vantaalta iltapäivällä neljän aikoihin ja on Cataniassa seitsemän aikaan sikäläistä aikaa. Matka on Aurinkomatkoilta ja lentoyhtiönä toimii kotimainen Finnair. Ainakin on hyvä ja turvallinen olo, ei ole kuin positiivista sanomista Finnairista. Yhden ison plussan voin antaa ruoista. Finnairin sivuilla on mahdollista muokata lentojen ruokia itselleen sopiviksi ilman lisämaksua. Varasin meno sekä paluulennoille gluteenittoman aterian. Viimeksi Kyproksen lennoilla sain oikein maittavat gluteenittomat ruoat, ei mitään valittamista!

Viimeisimmän tiedon mukaan siskokin on lähdössä ja ehkä myös eno. Vielä kun saataisiin mamma innostumaan!

8/07/2014

Cause you're a sky, cause you're a sky full of stars.



Kesä, mökki, sauna ja grilli. Kaikki nuo toteutuivat maanantaina ja lämpöäkin riitti, vähän liiankin paljon. Pitkän työrupeaman jälkeen tämä oli juuri sitä mitä kaipasin. Rentoa nautiskelua upeissa maisemissa ilman mitään turhaa vääntöä. Oli tosi rentouttavaa käydä saunassa pitkästä aikaa, koska viime kerrasta on varmaan jo kohta vuoden päivät. Sähkösauna ei ole mitään verrattuna puulämmitteiseen.

En tiedä miten, mutta sairastutin itseni viikonloppuna ja nyt makaan kotona toista päivää sairaslomalla. Heräsin mökiltä aamulla kovassa kuumeessa ja venytin kotiin lähtöä pitkälle iltapäivään. Onneksi kaapissa oli aamupalaa ja sohvalla oli kiva makoilla peittoon kääriytyneenä. Ennen lähtöä kävin uimassa siinä toivossa, että kuume laskisi. Voin olla tyhmä ja kuulostaa hullulta, mutta en ole käynyt tässä paikassa kuin ehkä viisi kertaa ja silti joka kerta kun lähden kotiin, pieni pala mua jää tuonne. Sydän lepää, mutta samalla pelkään.




Tää kesä on kulunut liian nopeasti. Liian nopeasti, etten ole ehtinyt tehdä kaikkea mitä halusin. Paljon hienoja asioita on silti mahtunut tähän kesään, mutta myös tosi raskaita ja jatko pelottaa. Tiedättekö sen tunteen, kun haluaa jotain ihmistä niin paljon, mutta et vaan saa sanotuksi sitä? Ja se tunne, kun sanot sen vihdoin ja viimein pitkän hautomisen jälkeen, et saa mitään vastaukseksi. Vain se viiltävä hiljaisuus. Ei katsetta, ei sanaakaan. Ei pienintä elettäkään mistä näkisit mitä toinen tuntee tai ajattelee. Katsominen ja odottelu tällaisten tunteiden kanssa on viiltävää. Salaa ajatuksissani..(no nyt se ei enää ole niinkään salaista..) toivon jotain joka muuttaisi tilanteen suuntaan tai toiseen. Odottaminen ja epävarmuus syö ihmistä sisältä.

Koulukin alkaa kuukauden päästä ja henkinen romahtaminen tapahtuu ihan juuri. Kaikki tekemättä ja 3 viikkoa aikaa. Onneksi loma alkaa lauantaina ja jää aikaa postailla taas useammin!